Pohjaton nälkä

On vallannut Unnin. Viikon sisällä on uponnut oman evään lisäksi varastettua tavaraa (mm. erittäin homeinen kokonainen patonki, puolikas pussillinen Panttereita, lähes kokonainen pussillinen sulamassa olleita paahtoleipiä…). Haitalle nälkä alkaa olla siinä vaiheessa, kun sulavan sapuskan lisäksi pitää vatsaa täydentää sulamattomalla rojulla. Kuten niillä perinteisillä sukilla… Arvatenkin meillä on vielä(kin…) muuton jäljiltä tavaroita missä sattuu, joten nyt viimeistään tuli tavaroiden paikoilleen laittoon vauhtia, että ehditään ennen kuin Unni syö ne…

Tällä hetkellä vaikutta, että Alma on meidän ainoa tervejärkinen koira hullun uimarin ja hullun syömärin jälkeen. Ja se on iso kunnian osoitus Almalle se

Hullu uimari

Oodista on kesän ja (ihmisillekin sopivien) uimakelien myötä kehittynyt varsin hullu uimari. Veden äärelle päästyä se viihtyisi rantavedessä lorkkien vaikka koko päivän ja sopivin välein täytyy myös käydä pieni uimalenkki pyörähtämässä. Jos meistä ihmisistä jompi kumpi päätyy uimasilleen, saa Oodista takuuvarmasti seuraa, joten muutaman tunnin rantakeikan aikana Oodille kertyy helpostikin uima-aikaa tunti ellei enemmän. Valitettavasti tällä harrastuksella on haittapuolensa, sillä sitä vettä pitää ilmeisesti uidessa myös niellä ja arvatenkin mahdottomasta juomisesta seuraa mahdoton vessahätä. Sitä sitten helpotellaan pitkin yötä. Viime yönä jopa olkkarin lattialle, kun ei vaan ehtinyt ulos asti. En olisi uskonut, että koiran uimista pitää rajoittaa tälläisesta syystä…