Eilen nukkumaan menessä jäin miettimään, että mistä saisin sellaisen kissan mikä viihtyy sylissä. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista (Johtuisiko siitä rajusta halimisesta, mitä ne ei kauheasti arvosta?). Siirikin viihtyy enemmän Tonin sylissä. Mitenkä sellaisen sylikissan edes erottaisi löytöeläinsuojan kissoista, kun nehän on kaikki niin läheisyyden kaipuisia.
Aamulla puhelimessa lörpötellessä istuin sitten sohvalla ja siinähän se minun sylikissa sitten olikin. Unnimus kiipesi varovasti pienelle kerälle syliin nukkumaan niin, että mahdollisimman paljon koiraa olisi sylissä eikä sohvalla. Kuka kaipaa sylikissaa kun on sylikoira?
0 Kommentit to “Sylikissa”