Hankinomeilut

Kevään viimeisillä (toivottavasti, sillä ulkona näyttää tällä hetkellä tulevan jotain valkeaa taivaalta) hangilla kisailtiin OSN:n jo toista vuotta järjestetty Hankinome. Unni teki epävirallisen debyytin avoimeen luokkaan ja itse tuomaroin alokasluokan toisella hakualueella. Alma edusti ja kerjasi herkkuja. Se ei päässyt tänä vuonna yhtä aikaa järjestettävään koko perheen kevätpäiväänkään kisailemaan, kun olin itse kiinni tuomarointitehtävissä. Tosin makkaran syönti lankulta ei ole mikään Alman bravuurilaji, joten ei isosta menetyksestä ollut kyse. Tai olisihan Alma varmaan ihan mielellään sitä makkaraa popsinut.

Unni aloitti ensimmäisessä parissa numerolla yksi. Koe aloitettiin haulla, missä oli kaksi minuuttia aikaa tuoda neljä damia. Hakua tehtiin vuorotellen parin kanssa. Isompi numero aloitti ja Unni näki kuinka pari haki alueen oikeasta laidasta damin. Omalla vuorollaan nokka kertoi Unnille toisen damin olevan jo matkan varrella sinne samaan oikeaan nurkkaan, joten ei päässyt noutamaan nurkasta damia. Piti kuitenkin sinne suuntaan tehdä tarkistuskaari palauttaessa. Pari haki omalla vuorollaan toisen damin sieltä oikeasta nurkasta ja Unni nappasi taas lennosta damin matkaan. Nurkka oli kuitenkin tarkistettava, sinnehän oli saattanut jäädä lisää dameja! Kolmannella kerralla sama kuvio toistui. Käry damista iski nokkaan ennen kuin sinne nurkkaan asti kerkesi, joten taas oli kaarrettava dami suussa. Koska Unni oli hakualueella pariaan ripeämpi, sai se talteen kaikki tarvittavat neljä annetussa ajassa. Jokainen palautus oli vain melkoista kaartamista sinne oikeaan nurkkaan… Ei meille mitään vaihtamisongelmaa suinkaan ole… Joo…

Haun jälkeen ohjaus, jonka pienempi numero eli Unni aloitti. Hyvä suora linja, mutta palautuksen viimeisillä metreille jokin kiinnitti huomion ja taas meinattiin dami suussa jatkaa seuraavaan tehtävään…

Viimeiseksi kaksoismarkkeeraus, jossa isompi numero aloitti. Ensin tuli heitto metsän puolelle ja tämän jälkeen piti kääntyä ympäri, jotta koira näkisi toisen heiton. Ohjaaja sai valita kumman noudattaa koiralla ensin. Unni missasi ensimmäisen heiton. Se istui oikeaan suuntaan, mutta pää oli 90-astetta kääntyneenä yleisön suuntaan. Toisen heiton seurasi hyvin ja päätin ottaa sen ensin. Unni saikin damin helposti ylös. Toiselle damille oli lähetettävä koira siis linjaan ja se saikin damin ylös ilman ongelmia. Positiivista siis, että linja ilmeisesti alkaa olla treenien surkeuksista huolimatta ihan hyvässä kunnossa

Pisteitä Unnilla lähti noista palautusten kaartelusta enkä ollut sen seuraamiseen ollenkaan tyytyväinen. Työskentelysarkaa siis tuolle ohjaajan lähialueelle. Pisteitä kertyi 52/60, mitkä sijoittivat meidät 5. sijalle. Olen oikein tyytyväinen ja iköhän sitä uskalleta ilmoittautua virallisiinkin kokeisiin

Meidän flattijoukkue, joka meidän surkeiden kenraaliharjoitusten inspiroimana oli nimetty Pelastakaa Kuurot Flatit ry:ksi, voitti joukkuekisan Joukkueita oli kaikkiaan kymmenen ja meidän joukkueessa edusti Unnin lisäksi nuoret flattiherrat Korkki ja Nalli. Hyvä me, vaikka Unnikin vähän kuuro sen pillin suhteen olikin dami suussa kaarrellessaan

NOME-kokeisiin?

Kevät tulee, ehkä? Kyllä noiden lumikasojen on joskus hävittävä. Onhan? Kai me joskus päästään siis ihan sulanmaan kokeisiinkiin?

Kevättalvi on treenattu Unnin kanssa ihan yllättävän aktiivisesti. Työnsarkaa on vielä, sillä kovin painaa flatin päässä tietyt häiriöt. Kokeisiin olisi kuitenkin joskus uskallettava ja kynnys on treenien myötä onneksi madaltunut. Nyt on selkeämpi kuva siitä mitä koira osaa ja mitkä on sen heikkoudet. Suunta siis on oikea. Myös sen osalta, että kiinnostunut nomen treenaamiseen on kohdillaan ja agi tuntuu painuvan kakkoslajiksi. Kesälle on katsottu nomekokeita, mutta agikisoja hyvin vähän.

Unnin suurin heikkous tälläkin hetkellä on vanhojen paikkojen jääminen kaivelemaan mieltä. Jos toinen saa käydä hakeamassa markkeerauksen jostain, mutta Unni ei, tuntuu “hakematon” pudotus harmittavan hirveästi. Avoimessa luokassa suositaan suurimmassa määrin parikokeita, joissa toinen koira odottaa näkösuojassa. Voin kuvitella kuinka Unnilla paukkuu pinna siinä vaiheessa, kun se kuulee suojaan kuinka toiselle koiralle ammutaan ja riistaa läiskähtää veden pintaan. Saadaan tehdä paljon töitä, ettei hakumoodi puske päälle siinä vaiheessa.

Parikokeissa mieltä kaivertaa myös toinen asia. Kuka vastaa, jos toinen koira käy parinsa päälle? Näitä tapauksia on ollut, eikä ole pelkkää kuvitelmaa. Fyysiset vammat on tietysti rahalla korvattavissa tiettyyn pisteeseen asti, mutta pahimmassa tapauksessa pehmeä koira voi muistaa pitkäänkin ikävän tilanteen ja tämä puolestaan vaikuttaa tuleviin koesuorituksiin. Vaikka Unni nostaa kokeissa itsensä tiettyyn transsiin enkä uskoisi sen välttämättä kovin pitkään muistavan ikävää tapahtumaa, on se toisaalta melko pehmeä koira. Oman koiran turvallisuus on kuitenkin se tärkein asia.

Näitä asioita pohdiskellen mietin ensimmäisen avoimen luokan startin ilmoittautumista. Toiseen voin treenillä vielä vaikuttaa, mutta mitä toiseen tulee. Ei voi kuin luottaa, että koettä järjestävät ihmiset ottavat kokeita suunnitellessa huomioon, ettei ikäviä tilanteita pääsisi syntymään ja, että agressiiviseksi koiransa tietävät ihmiset tiedostaisivat koiransa heikkouden.