Aamulla puhelimessa lörpötellessä istuin sitten sohvalla ja siinähän se minun sylikissa sitten olikin. Unnimus kiipesi varovasti pienelle kerälle syliin nukkumaan niin, että mahdollisimman paljon koiraa olisi sylissä eikä sohvalla. Kuka kaipaa sylikissaa kun on sylikoira?

Saksanpaimenkoiriako sittenkin?

]]> http://allikon.wordpress.com/2010/08/07/kiinnosta/feed/ 9 allikon IMG_9984 http://allikon.wordpress.com/2010/08/06/hot-dog/ http://allikon.wordpress.com/2010/08/06/hot-dog/#comments Fri, 06 Aug 2010 08:01:07 +0000 allikon http://allikon.wordpress.com/?p=220 ]]> Oodin niska kuumenee hyvin kuumaksi sitä silitellessä tai pentuna koiran ollessa sylissä. Olen ihmetellyt mistä se johtuu, kun yleensähän kuuma merkitsee, ettei kaikki ole ihan ok elimistössä. Tuo Oodin kuuma laskee kyllä pian, mutta on se ihmetyttänyt, kun vastaavaan en ole aiemmin törmännyt. Tänään eräällä keskustelupalstalla tuoksukoiria käsittelevässä aiheessa joku kertoi tuoksukoiransa otsan lämpenevän voimakkaasti koiran ollessa tyytyväinen ja tämän jälkeen moni muukin kertoi huomanneen saman. Oodi ei kyllä tuoksu, mutta tuo kuuma on joskus lähes polttavan tuntuinen. Omituinen hot dog. Mistähän se johtuu? Pitäisihän fysiologina tälläinen tietää.

Oodi aloitti aamun käyttäytymällä melko vallattomasti näyttelypaikalla. Esiintyminen kuitenkin sujui aivan mukiinmenevästi ja lopputulos ihan juuri niin hyvä kuin karvattomalta koiralta voi odottaa. Itse arvostelu on juuri niin Oodi kuin olla voi plussineen ja miinuksineen. Ei ole oma koirasilmä tehnyt tepposia Turkittomuudella ei niitä Oodin virheitä ainakaan peitelty, joten tuomari löysi juuri ne virheet mitkä omaankin silmään eniten pistää:

“Well balanced bitch. Head of good lenght. Good neck. Good front and rear angulations. Iwould prefer more lenght in her ribgage. Good bone. Good high feet. I would prefer little refinement all through. Moved soundly, a little loose in front at the moment. ” JUN EH

Unnin ja Alman kehät meni päällekäin. Toisin kuin joillain muilla, minulla ei ole pokkaa pyytää kehää odottamaan, että ehtisin itse esittämään omat koirani, joten onneksi Unnin oli mahdollista pyörähtää kehässä kasvattajansa kanssa. Tosin siinä odotellessani Alman vuoroa ja flattikehälle päin tihrustellessa totesin, että hyvä vain, ettei itse ehtinyt sen kanssa kehään. Unni on nimittäin ainoa koira, jonka kehässä käyntiä jännitän. Näin kentän toiselle reunalle vain juoksemisen, mutta ilmeisesti Unni oli esiintynyt ihan unnimaisesti, koska arvostelukin oli ihan unnimainen.

“6 years old, this bitch doesn’t show her age. She has good feminine head and good reach of neck. She’s well angulated front and rear. I would prefer her longer cast(?). She moved quite well. Her bit is not correct.” KÄY EH

Täytyy vain sanoa, että onneksi 6-vuotiaasta ei näy ikä Olisin huolestunut, jos näkyisi.

Jotain pinkkiä kuitenkin myös flattirintamalla, kun pyörähdettiin veteraaniluokassa debytoimassa Silvan (11v) kanssa. Silvan kanssa onnistuttiin juoksemaan niin kovaa, että voitettiin viidestä veteraaninartusta kaksi. Pari kierrosta enemmän niin oltaisko juostu lopuistakin ohi

Kehässä Silvan kanssa (kuva Päivi S.)

Alma jatkoi myös totutulla linjalla. Hyvin se jaksoi kuumassa kelissä, vaikka juokseminen tympäisikin. Almalla on turkki kaikenlisäksi ihan irti, joten voin vain kuvitella kuinka kuuma on sellainen turkki, missä on irtokarvoja joukossa.

“It was hard to believe that this lovely bitch was eleven. When she was free standing and wagging her tail she looked an absolute picture. Her profile is balanced. Her construction exellent. And it was only on true move that her age was showing. The dog to be proud of.” VET ERI2

Tuomari ihasteli moneen otteeseen yksilöarvostelun aikaan. Kaikki muut veteraaninartut olivat 8-vuotiaita ja tuomari oli todellakin hämmästynyt kuullessaan Alman iän. Hampaatkin piti katsoa kahteen kertaan saatesanoin, että tämän ikäisillä hampaat on yleensä huonossa kunnossa, mutta Alman hampaat ovat erinomaiset. Eri-ruusuketta antaessaan tuomari vielä kehui kuinka valloittava koira on, aivan kuin se juttelisi minulle ja kuinka saan olla ylpeä siitä. Sijoitusruusuketta antaessaan tuomari sanoi “she deserves every bit of this”.  Niinhän se tekee Katsotaan nyt oliko tämä Alman viimeinen näyttely. Muualle en ole sitä ilmoittanut, mutta viileämmillä keleillä Alma voisi kehissä vielä pyörähtää.

Alma pääsi myös jo toisen kerran elämässään osalistumaan flattierkkariin Lapsi ja koira -kisaan nimittäin. Hieman vetelästä esitettävästä huolimatta nuori händleri ei saanut loppuelämän traumoja koiranäyttelyistä.

Alma lapsi ja koira -kisassa

Mukava reissu kaikenkaikkiaan, vaikka “vähän” lämmin olikin. Kuopion kautta Joensuuhun ajettiin ja Kuopioon näyttelyn jälkeen vielä jäätiinkin. Ja Kuopiossahan on aina mukavaa Nyt kuitenkin taas kotona huokaisemassa ja Unnilla ainakin taisi olla ikävä Siiriä (joka oli sillä välin meinannut alkaa käärmeenlumoojaksi meidän takapihalla… Ei kiva…) – tai ainakin sen kakkaa

Näin alkuun kaikki ovat treenanneet lähinnä sivulletuloa ja sivulla olemista, seuraamiseksikin sitä taidetaan sanoa. Alman kanssa ei enää nipoteta, kunhan pysyisi sen verran sivulla, että pystyy suoraan kävelemään. Oodi puolestaan on aika ison urakan edessä sillä hallikaudelle seuraamisen pitäisi olla paljon paremmin paketissa. Unni taasen – no Unnin kanssa se  ikuinen tavoite on siellä alokasluokan tokossa, ehkä BH-kokeessa, joihin molempiin se olisi kirkkaasti valmis, joten hiotaan vaan jo ennestään osattua täydellisemmäksi. Siis sitä oikealle kääntymistä

Myös Siiri tuntuisi kaipaavan treenausta, sillä tänään viimeksi pääsi livahtamaan pihalta omille teilleen ja tuo luoksetulo ei ole ihan kunnossa. Välillä se vaikutti asian jo osaavan, kun sitä katkarapujen voimin on harjoiteltu, mutta harjoittelun vähyyden myötä myös mahdollinen osaaminen puuttuu.

Takapihan tokotähdet ovat siis ryhdistäytyneet, mutta kuinka kauan innostusta riittää. Onhan se ennenkin huomattu, että pienikin vaiva voi joskus olla liian suuri

Tällä hetkellä vaikutta, että Alma on meidän ainoa tervejärkinen koira hullun uimarin ja hullun syömärin jälkeen. Ja se on iso kunnian osoitus Almalle se

Olin jo unohtanut miten kiihkomielisesti Alma suhtautuu veneilyyn. Kerran Toni ehti vesille ilman Almaa, jolloin 11-vuotias veteraani lähti uimaan venettä kiinni ja uikutti koko matkan. Se nimenomaan ui, ei kellunut venettä kiinni… Monta kertaa sai huutaa, että kääntyisi takaisin rantaan ja kun sen sai kääntämään suunnan rannalle, piti koko ajan vahtia valmiina uudestaan käskemään, että ei käänny takaisin veneen perään. Rantaan päästyään juoksi nopeasti laiturille vartomaan, että pääsee sieltä kyytiin. Veneen lähestyessä pelkäsin sen arvoivan voimansa väärin, kun keikkui laiturin reunalla haukkuen ja vinkuen koko ajan valmiina hyppäämään. Onneksi malttoi kuitenkin sen verran, että sen oli realistista jaksaa hypätä tarvittava hyppy veneeseen.

Alman päivän kohokohta, sen makkaransyönnin jälkeen

Unni ja Oodi puolestaan olivat melkein haljeta onnesta, kun tajusivat, ettei nyt hihnoja kaivettu autosta ja lääniä juoksemiseen riitti. Kaiken kruunasi virta, jossa sai käydä vilvoittelemassa, jos oli typeryyksissään mennyt juoksemaan itsensä lähkähdyksiin…

Team Musta Hurma kesälaitumella

Tehtiin siellä jotain työtäkin, tosin paljon vähemmän kuin olin ajatellut. Jäi nomen treenaamiset lähinnä laiturille palauttamiseen, mutta VEPE-tehtäviä  Unni harjoitteli hakemalla venettä pariin otteeseen ja viemällä esinettä myöskin parin kerran.

Tehtiin siellä jotain työtäkin

Jos jonkinlaista virallista ja epävirallista mökkivierastakin nähtiin, vaikka Oodi ihan kiitettävää työtä vahtikoirana tekikin…

Kuka siellä virralla seilaa?

Yhden sortin mökkivieraita

Kyllä tällä minilomalla sitten jaksoikin palata pakkauksen pariin ja muuttohommiin.

Lomafiiliksissä

Taika ja Unni

Eihän flattejä voi erottaa toisistaan, kun ne on kaikki vain mustia koiria. Nehän on kaikki  niin samannäköisiä, että miten ne erottaa?

No ei päde Unniin ja Taika-siskoon. Siskokset, samaa verta, mutta niin erinäköisiä. Luonteessakin on erot, vaikka huomattavasti enemmän luonteessa on samaa kuin ulkonäössä